Varastokirjaston johtaja Pentti Vattulaisen eläkehaastattelu – miten stadin kundi päätyi Varastokirjastoon

Monelle kirjastoalan toimijalla vuosien varrella tutuksi tullut Varastokirjaston johtaja Pentti Vattulainen jäi eläkkeelle syyskuun alussa 25 palveluvuoden jälkeen. Mutta miten Pentti päätyi Varastokirjastoon, mitä hän on työstään pitänyt ja minne eläkepäivät häntä kuljettavat? Kysytäänpä!

Kerro itsestäsi, työurastasi ja kansainvälisestä toiminnastasi?

Opiskelin Helsingin ja Tampereen yliopistoissa 70- ja 80 -luvuilla humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä aineita. Perustutkinto on filosofian maisteri. Työskentelin aluksi pääkaupunkiseudulla lähinnä yleisissä kirjastoissa. Pääosa tästä ajasta kului Vantaan kaupunginkirjastossa, jossa siihen aikaan oli hyvä draivi päällä. Uusi pääkirjasto oli juuri avattu Tikkurilassa ja sinne hakeutui moni jälkikäteen katsoen merkittävä kirjastonhoitaja, Hannu Taskinen, Erkki Lounasvuori, Heikki Poroila ja moni muu, joiden tie vei muualle.  Opin heiltä paljon.

Tansaniassa ei ollut televisiota. Piti keksiä jotain illoiksi. Tässä kuvassa soitetaan Malaikaa Kimmo Pohjosen ja eteläafrikkalaisen toverin kanssa.

Olin Vantaalla ensiksi Mikkolan sivukirjaston hoitaja ja sitten pääkirjastossa osastonjohtajana lastenosastolla ja myöhemmin yleisellä osastolla. Hoidin myös Erkin virkavapauden ajan luettelointiosastoa. Siitä kai syntyi into osallistua metadata-asioiden kehittämiseen, mikä on yksi Varastokirjaston keskeisimmistä työalueista.

Yksi merkittävä kirjastonhoitaja Vantaalla oli Marjatta Lahti, jolla oli pitkä ura kehitysaputehtävissä Tansaniassa ja muualla. Marjatta oli saanut aikaan UM:n rahoittaman projektin Etelä-Afrikan pakolaisten kirjastopalveluiden luomiseksi Tansaniassa olevissa koulutuskeskuksissa. Marjatta taisi eräissä pikkujouluissa mainita, että hän tarvitsisi jonkun menemään Angolaan perustamaan kirjaston siellä oleville pakolaisille (englanniksi exiles). Taisin sanoa olevani käytettävissä. Angolan tilanne muuttui ja eräänä päivänä puhelin soi ja Marjatta sanoi, että pitäisi lähteä Tansaniaan. Perhetilanne oli tuolloin sellainen, että pystyin pokkana kysymään, milloin pitäisi lähteä.

Kävin presidentin linnassa lounaalla Martti Ahtisaaren ja Nelson Mandelan kanssa. Liittyi työhöni Tansaniassa.

Menin ensimmäisen kerran Tansaniaan vuonna 1988. Palasin Suomeen 1991 vanhaan tehtävääni Tikkurilan kirjaston yleisen osaston johtajaksi.  Jotakin oli kuitenkin tapahtunut, ja kun Varastokirjastoon tarvittiin uusi johtaja, hain sitä työpaikkaa.

Aloitin työn Varastokirjastossa vuonna 1992 helmikuussa. Varastokirjasto otti tuolloin ensi askeleita. Henkilökuntaa rekrytoitiin ja yritettiin kehittää toimenkuvia vastaamaan kysyntään. Hiljalleen kertyvää aineistoa luetteloitiin ja siihen liittyvää infraa kehitettiin yhdessä sen aikaisen Tieteellisten kirjastojen ATK-yksikön kanssa. Johtokunnalla oli tuolloin hyvin tärkeä rooli. Aluksi OKM veti johtokuntaa, mutta kirjastojen rooli oli kasvussa. Erityisen tärkeä henkilö oli sen aikaisen Kuopion yliopiston kirjaston johtaja Riitta Huuhtanen. Olen Riitalle paljosta velkaa. Hän oli mentori ja opastaja.  Johtokunnassa oli kirjastonjohtajia eri puolilta Suomea ja eri sektoreilta. Pikkuhiljaa huomasin tuntevani useimmat kirjastonjohtajat, mikä mahdollisti helpon kommunikaation ja ajatusten vaihdon siitä, miten Varastokirjastoa tulisi kehittää kirjastojen tukipalveluna.

Suomen Varastokirjasto avattiin vuonna 1989. Vastaavanlaisia instituutioita perustettiin muuallekin ja kirjastossa kävi usein suunnittelijoita katsomassa, miten asiat on Suomessa järjestetty. Aluksi Varastokirjasto oli esimerkki siitä, miten jatkuvasti kasvavia kokoelmia pystytään hallitsemaan kansallisen yhteistyön avulla. Myöhemmin, kun e-aineistoja alkoi tulla kirjastoihin, kirjastojen kokoelmatilatarpeet muuttuivat huomattavasti. Painetun aineiston kokoelmat kannatti suurelta osin sijoittaa muualle.

Tämä ilmiö on yhteinen kaikille kehittyneiden maiden kirjastoille. Varastokirjastoja tai vastaavia instituutioita on kehitelty kaikkialla. Näitä asioita on pohdittu Kuopiossa järjestetyissä konferensseissa vuodesta 1994, jolloin järjestettiin British Libraryn ja IFLAn avulla konferenssi. Ensimmäinen varsinainen Kuopio-konferenssi pidettiin vuonna 1999 Varastokirjaston 10-vuotisjuhlana. Proceedingsit julkaistiin IFLAn UAP-ohjelman ja Kansainvälisen kaukolainaus ohjelmien kautta (ISBN 0-95-324394-X).

Tähän asti Kuopio -konferensseja on järjestetty viisi kertaa. Useimmat esitykset on julkaistu Library Management – lehdessä. Linkit konferensseihin ovat myös Varastokirjaston webbisivulla  (Calendar of events). Seuraava Kuopio-konferenssi (Kuopio 6) järjestetään Baselissa, Sveitsissä 14-16.3.2018. Sveitsiin on juuri avattu automatisoitu yliopistojen varastokirjasto (Kooperative Speicherbibliothek Schweiz ). Konferenssin www -sivut aukaistaan vielä tämän vuoden aikana. Kuopio-konferenssi on saavuttanut vuosien mittaan niin hyvän maineen, että Kuopio on nyt brändi.

Tulevaisuudessa painetun aineiston säilyttämiseen, saatavuuteen ja käyttöön liittyviä konferensseja voidaan järjestää eripuolilla maailmaa tarpeen mukaan.  Euroopan varastokirjastot ovat käynnistäneet yhteistyötä perustamalla EPICon: Europen Print Initiatives Collaboration. Sen puitteissa yritetään mm. saada LIBERin (Euroopan tutkimuskirjastojen liitto) alle projekti ennemmin tai myöhemmin (Epico).

Varastokirjastolla oli hyvät suhteet Viron varastokirjastoon (Hoiuraamatukogu). Käytiin siellä ja he kävivät Kuopiossa. Varastokirjasto auttoi Venäjän Karjalan kirjastoja viemällä sinne suomenkielistä kirjallisuutta. Ne jaettiin Karjalan kansalliskirjaston kautta. Kävimme Kishin saarella helikopterilla. Kuvassa PV, opas ja Dora Pitkäaho

Mieleenpainuvimmat  muistot urasi varrelta?

Hyvin epäkirjastomaisia muistoja:

Vantaalla ollessani kirjasto voitti kaupungin virastojen välisen jalkapallomestaruuden. Joukkueen nimi oli Kirjaston Dynamo, palomiehet ja voimistelunopettajat jäivät jalkoihin…

Kuopiossa Varastokirjaston jalkapallojoukkue taisi voittaa Suomen kirjastomestaruuden lyömällä Urheilukirjaston joukkueen Helsingissä…

Yksi hienoimmista asioista oli saada tutustua parhaaseen rumpaliin, jonka tiedän: Pasi Juttulaan. Minun tietoni basson soittamisesta ovat neljänkymmenen vuoden takaa, mutta Pasin kanssa soittaessani moni asia palautui mieleen ja opin paljon uutta. Thanks Pasi! Teräshylly ja muut kokoonpanot ovat hyvin tärkeitä minulle. 

Mitä jäät kaipaamaan työstäsi?

Kaikkien rutiinien keskellä sain tutustua hienoihin ihmisiin. Sekä Varastokirjastossa että muualla: johtokunnassa, kirjastoverkossa erilaisten projektien ym. kautta. Yritän pitää yhteyttä… Sain myös ystäviä kansainvälisesti, ja pelkäänpä, että monet lähimmistä ystävistäni asuvat muilla mantereilla.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Olkapäälleni laskeutui Australian King Parrot viime vuoden heinäkuussa Lamington National Parkisssa, New South Wales.

Toimitan yhdessä Steve O’Connorin kanssa kirjaa Repositories for print: strategies for access, preservation and democracy (Berlin, De Gruyter, 2018. ISBN 978-3-11-053324-8).Se julkaistaan Kuopio6-konferenssissa 14.3.2018 Baselissa. Se ehkä tuottaa jotain, jos joku tarvitsee jossain suunnitteluapua varastokirjaston perustamiseksi. Tämä on teettänyt paljon työtä tähän mennessä ja teettää työtä ainakin helmikuulle asti.

Toinen suunnitelma liittyy oheiseen valokuvaan: olkapäälleni laskeutui Australian King Parrot viime vuoden heinäkuussa Lamington National Parkisssa, New South Wales. Se istui oksalla polun varrella ja pyysin sitä suomen kielellä tulemaan kyytiin ja se tuli! Jatkossa yritän kesyttää muitakin australialaisia lintuja. Lähden tammikuun alussa Australiaan ja palaan kevään korvilla.

Syksyllä 2018 minut on kutsuttu tutkimaan pohjois-Namibian ja Botswanan lintuja. Jos raha riittää, menen. Kutsuja on Peter Lor, entinen Etelä-Afrikan kansalliskirjaston johtaja ja IFLAN pääsihteeri.

Ostin kameran, ja haluan oppia, miten maailma näkyy sen läpi. Löytyykö totuus sieltä? Kameran hallinta on ikuisuusprojekti, toivottavasti minulla on aikaa.

seuraava artikkeli >>