Tulevan ennakointia

Yksi tapa pohtia tulevaa on tutkailla, millaisia vaihtoehtoisia näkymiä nykytilasta voidaan kehittää. Varastokirjaston nykyinen johtokunta jatkaa edellisen aloittamaa strategiatyötä.

karriTulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, mutta sen ennakointi on jo enemmän mahdollisuuksien rajoissa. Erilaisia vaihtoehtoja punnitsemalla voidaan pohtia, millainen tulevaisuus olisi yksikön omasta näkökulmasta suotuisin. Näin omia toimia suuntaamalla voidaan kasvattaa todennäköisyyttä saavuttaa haluttu lopputulos.

Maaliskuussa 2016 työnsä lopettanut johtokunta aloitti Varastokirjaston strategiatyön laatimalla sille neljä erilaista skenaariota eli hahmotelmaa mahdollisesta tulevaisuudesta. Ne muodostavat hyvän pohjan varsinaisen tavoitetilan luomiseksi.

Kaksi ensimmäistä skenaariota ovat varsin lähellä nykytilannetta. Ensimmäisen mukaan Varastokirjasto tukeutuu perustehtäväänsä. Se toimii painettujen aineistojen päätevarastona, antaa artikkelikopioita tutkijoille ja lainaa painettuja teoksia kaikille kirjastoille.

Ajatuksellisesti tuo siis merkitsee sitä, että nykytoimintaa ei tarvitsisi muuttaa, kaikki säilyisi tuttuna ja turvallisena. Vaarana on se, että kun toimintaympäristö muuttuu joka tapauksessa jatkuvasti, Varastokirjasto jää menneisyytensä vangiksi.

Parempi vaihtoehto on kuvattu toisessa hahmotelmassa, jossa Varastokirjasto integroituu kotimaiseen kirjastoverkkoon. Sillä on verkoston kanssa yhteinen kokoelmapolitiikka, yhteiset tietojärjestelmät sekä yhteinen metadata. Palvelut on integroitu kirjastojen käytänteisiin.

Tämä vaihtoehto on myös lähellä nykytilaa, onhan Varastokirjaston yhteistyö kirjastoverkoston kanssa jo nyt varsin laajaa. Aineistosiirroista keskustellaan etukäteen, metadataa saadaan vaihdettua ja tietojärjestelmät sallivat yhteishaun, jolloin asiakkaat näkevät Varastokirjaston aineistot oman kotikirjastonsa aineistojen kanssa yhdessä.

Kansallinen kokoelmapolitiikka Suomesta vielä puuttuu, vaikka sitä jo muutama vuosi sitten koitettiin saada kasaan. Ehkä aika olisi jo kypsä uudelle yritykselle.

Kolmannessa ja neljännessä skenaariossa puhutaan asiakaslähtöisyydestä ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Nämä molemmat ovat aiheita, joista on haaveiltu jo vuosia, mutta jotka eivät vielä ole täysimittaisesti toteutuneet arjessa. Itse olen puhunut näiden puolesta jo pitkään ja toivonkin, että viimein pääsisimme toteuttamaan unelmiamme.

Kaukopalvelun perinne pitäisi murtaa. Nykyisen määritelmän mukainen puhtaasti kirjastojen välinen toiminta pitäisi laajentaa mahdollistamaan asiakkaiden omatoiminen tilaus. Olenkin esittänyt kaukopalvelun määritelmän laajentamista kotikirjaston takuulla asiakkaansa lainakelpoisuudesta. Asiakas voisi näin tilata suoraan aineistoa toisesta kirjastosta, ja jos joku menee pieleen, kotikirjasto auttaa asian selvittämisessä.

Teostilaukset Varastokirjastosta oman yliopistomme kirjastojärjestelmän kautta ovat itselleni jo arkea. Haaveeni on, että tämä onnistuisi vastaavasti, olipa kaipaamani teos missä tahansa, myös Suomen ulkopuolella. Varastokirjaston ja sen eurooppalaisten sisarkirjastojen aineistojen yhteiskäyttö on unelmani, joka teknisesti olisi jo toteutettavissa. Käytännön esteiden purkamista pohditaan, eikä tulevaisuus välttämättä ole kovinkaan kaukana.

Edellisen johtokunnan kirjaamat skenaariot muodostavat mielestäni luontevat portaat Varastokirjaston tulevaisuuden rakentamiseksi. Perustana on nykyisiin säädöksiin pohjaava tehokas ja toimiva arki, mutta sitä ryyditetään asiointia helpottavalla tietotekniikalla sekä kansainvälisellä yhteistyöllä. Tämä hyödyttää niin Varastokirjastoa toiminnan tehostumisena kuin kaikkia loppukäyttäjiä, kansalaisia, tiedon saatavuuden paranemisena entisestään.

 

Ari Muhonen
Varastokirjaston johtokunnan puheenjohtaja sekä Jyväskylän yliopiston kirjaston johtaja

 

seuraava artikkeli >>