Toivomus (yleisille) kirjastoille

kirjat2_365x330Rda-kuvailun myötä on aineiston kuvailussa tullut entistä tärkeämmäksi tehdä ero julkaisu-, paino- ja copyrightvuosien välillä. Jos teokseen ei ole merkitty julkaisuvuotta, se joudutaan arvioimaan joko copyright- tai painovuoden perusteella. Varastokirjastossa, jossa luetteloidaan pääasiassa kirjastojen meille lähettämää vanhempaa aineistoa, on kirjastojen viivakooditarroitus tuonut jossain määrin ongelmia aineiston kuvailuun. Tähän asti ongelmia on joskus tullut siitä, että viivakooditarra on liimattu takakanteen ainoan kirjasta löytyvän ISBN-tunnuksen päälle. Rdan myötä satunnaiseksi ongelmaksi ovat tulleet kirjojen nimiösivuille liimatut julkaisutietoja sisältävän tekstin peittävät tarrat. On mahdotonta nähdä tarran alta onko sinne merkitty kirjan julkaisuvuosi. Nimiösivun kääntöpuolella on usein vain joko paino- tai copyrightvuosi tai molemmat.

Ongelma ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin äärimmäistä tarkkuutta haittaava. Useimmiten, ja korostan vielä, että hyvin satunnaisesti, se tulee esille erityisesti yleisistä kirjastoista saapuneessa vieraskielisessä aineistossa. Yleisten kirjastojen aineistoa ei vielä kovin kattavasti ole Melindasta poimittavissa, joten tietueet on joko luetteloitava itse tai poimittava ulkomaisista tietokannoista. Kotimainen aineistohan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta löytyy Melindasta. Kaino toivomus olisi siis että viivakooditarroja ei liimattaisi kirjoihin, jos mahdollista, kuvailutiedoille oleellisten tekstien päälle.

Kari Paakkinen

PS. Kaikesta sitä ihminen nariseekin. Tämäkin ongelma on globaalissa mittakaavassa jokseenkin marginaalinen , etten sanoisi – mitätön. Itseäni lohduttaakseni laitan tähän loppukevennyksen. Luetteloin juuri teoksen ”Suomen lantakuoriaiset”. Jo heti ensimmäiseltä aukeamalta ilmeni, että seurassamme vipeltää ainakin maltiaisia, santiaisia, lantiaisia, sittiäisiä ja suurimpina kaikista (kuvan perusteella) sontiaisia. Mielenkiintoista. Näin se ihmisen tietomäärä kasvaa tuosta vain. Lukeminen kannattaa aina. Luetteloin myös teoksen ”Mitä hevoseni ajattelee?”, mutta siitä en sano mitään.

 

seuraava artikkeli>>