Ideasta toteutukseen – Varastokirjaston odotus ja synnytys

Riitta Huuhtasen esitys Varastokirjasto 30 vuotta -juhlaseminaarissa 17.5.2019

Kirjastonjohtaja emerita Riitta Huuhtanen.

Idea varastokirjastosta ja termi varastokirjasto syntyi jo yli 80 vuotta sitten, heti, kun olot sotien jälkeen alkoivat normalisoitua . Sanaseppo, myöhemmin Jyväskylän yliopiston rehtori Aarni Penttilä pohti 1947 Valvojan artikkelissaan tieteellisten kirjastojen vakituista painajaista, tilanpuutetta. Ratkaisuna hän esittää maan kaikkien tieteellisten kirjastojen yhteisen kirjavaraston aikaansaamista, jonka toiminta-ajatus uumoili jo tulevan varastokirjaston tehtäviä: ”Yhteinen kirjavarasto ei olisi pelkkä varasto, vaan kirjastonhoidollisesti hallittu kirjakokoelma, jota kernaimmin olisi nimitettävä varastokirjastoksi”. Aarni Penttilää voidaan pitää varastokirjastoidean isänä.

Tieteellisten kirjastojen toiminta-olosuhteista ryhdyttiin selvittämään komiteassa. Se esitti yhtenä vaihtoehtona ns. varastokirjastoa, joka rakennettaisiin jonnekin maaseudulle. Kirjastoilta pyydetyissä lausunnoissa tätä ehdotusta pidettiin mielenkiintoisena, mutta esitettiin myös painavia varauksia. Asia pysähtyi siihen.

Varastokirjaston odotusaika oli pitkä, yli 40 vuotta. Korkeakoulukirjastojen tilakysymys hautautui uusien, isompien hankkeiden alle. 1950-, 1960- ja 1970-luku olivat uusien yliopistojen perustamisaikaa. Silloin aloitettiin valmistella mm. Kuopion ja Joensuun yliopistojen valmistelu monine kiistoineen. Näinä vuosina käsite varastokirjasto unohdettiin kokonaan.

Kirjastojen tilantarve ei ollut kadonnut minnekään. Esitys kirjastojen yhteisestä varastosta putkahti uudelleen esille vuonna 1980 toimikunnassa, jonka tehtävänä oli laatia korkeakoulukirjastojen kokoelmien kasvuennuste ja selvittää keinot kasvun rajoittamiselle. Toimikunnan puheenjohtana oli ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann. Tieteellisen informoinnin neuvosto Tinfo suositteli valtakunnallisen varastokirjaston perustamista ainoana ratkaisuna, joka vapauttaisi tilaa pysyvästi kaikissa korkeakoulukirjastoissa. Neuvosto esitti, että varastokirjasto pitäisi perustaa pian, viimeistään v 1986. Esitys jäi edelleen odottamaan toteutumistaan. Korkeakoulut valitsivat ensimmäistä yhteistä atk-järjestelmää, jota pidettiin välttämättömänä.

Aivan toimettomana eivät varastokirjastoa odottavat tahot olleet. Vuonna 1983 yleiset kirjastot selvittivät omalta kannaltaan varastokirjaston tarpeellisuutta Helsingin kaupunginkirjasto johtajan Sven Hirnin johdolla. Tämä työryhmä esitti tieteellisten ja yleisten kirjastojen yhteisen varastokirjaston perustamista.

Vaikka uusia korkeakouluja kirjastotiloineen oli syntynyt, kirjastojen varastotilat eivät riittäneet, sillä julkaisuvauhti kiihtyi. Opetusministeriössä todetiin, että oli mahdotonta toteuttaa lähes jokaisen korkeakoulun esittämiä kirjastojen lisärakentamistarpeita ja se asettui kannattamaan yhteisen varastokirjaston rakentamista. Jo seuraavana vuonna 1984 asetettiin toimikunta opetusministeriön rakennustoimiston päällikön Aimo Murtomäen johdolla laatimaan yksityiskohtainen ehdotuksen tieteellisten ja yleisten kirjastojen yhteisen varastokirjaston rakentamista varten. Nyt puhuttiin ensimmäistä kertaa konkretiasta, rakentamisesta. Varastokirjaston synnytys alkoi.

Kuopion Päivärannassa toimintansa lopettaneen SOK:n keskusvaraston rakennus sai uuden elämän Varastokirjastona.

Itse astuin Varastokirjaston ”palvelukseen” 1984, kun tähän tähän Varastokirjastotoimikuntaan nimettiin jäseniä. Siinä oli vahva ministeriön edustus. Jäseninä olivatopetusministeriöstä kirjastoasioita esittelevät virkamiehet, tiedesihteeri Juhani Hakkarainen ja kirjastoasiainneuvos Keijo Perälä ja valtiovarainministeriöstä ylitarkastaja Pekka Pelkonen sekä korkeakoulukirjastojen ja yleisten kirjastojenedustajia. Sihteereiksi kutsuttiin kirjastonhoitaja Pirjo Laaksonen.

Alkoi puolentoista vuodenkiivastahtinen työ. Tulevan Varastokirjaston hallintoa ja organisaatiota alettiin suunnitella ja selvittää uuden toimintamuodon vaikutuksia aineistoa luovuttaviin kirjastoihin.

Ensimmäinen ja välttämätön tehtävä oli sijainnista ja kiinteistön tai tontin valinta kyseisellä paikkakunnalla. Kiinnostuneiden paikkakuntien selvittämiseksi julkaistiin Suomen kunnallislehdessä Varastokirjastoa koskeva artikkeli. Toimikunta sai vastauksia yhdeksältä paikkakunnalta. Tässä vaiheessa Kuopio tarjosi postinlajittelukeskuksen tonttia Särkiniemessä. Sijoitus- ja kiinteistökysymyksiä selvitti toiseksi sihteeriksi kutsuttu arkkitehti Pentti Pesola. Paikkakunnan valintaa varten laadittiin kriteeristö tulevan toiminnan kannalta tärkeinä pidetyistä tekijöistä. Näitä olivat paikkakunnan maantieteellinen sijainti, liikenneyhteydet, transpoint-terminaali ja postinlajittelukeskus aineiston siirtoja ja välitystä varten. Tietoliikenne-mahdollisuuksiin kiinnitettiin huomiota ja tärkeänä pidettiin myös, että paikkakunnalla olisi korkeakoulu, ammattikorkeakoulu ja suuri yleinen kirjasto, koska oletettiin suurimman osan siirrettävästä aineistosta tulevan niistä. Kirjastoalan koulutuspaikka eduksi. Merkkejä 90-luvun lamasta oli jo ja siksi kirjaston sijoittamista katsottiin myös aluepoliittisena tukitoimena.

Vertailujen perusteella ehdottettiin, että valmisteluja jatkettaisiin ensisijaisesti Tampereella, mutta mukana pidettäisiin myös Oulu ja Pori. Pori otettiin mukaan, koska siellä oli suurin työttömyys, 13 %. Monia vanhoja teollisuuslaitoksia oli ajettu alas, teollisuus- ja varastorakennuksia oli tyhjentynyt eri puolilla Suomea, mm. Tampereelta oli tarjolla 9 tyhjäksi jäänyttä rakennusta.

Ehdotus luovutettiin opetusministeriölle 30.5.1986. Valtioneuvosto teki 19.2.1987 periaatepäätöksen, jonka mukaan valtakunnallisen varastokirjaston toiminta voidaan aloittaa vuonna 1989. Vielä ei siis tiedetty, mihin varastokirjasto tulisi. Tyhjiä, saneerauskelpoisia kiinteistöjä oli tarjolla niin paljon, että uudisrakennusta ei enää harkittu. Kuopion tarjoama jäi kilpailun ulkopuolelle, koska täällä tarjolla oli vain tontti.

Ministeriön toimesta tehtiin tämän jälkeen kiinteistötaloudellinen jatkoselvitys, jossa yksityiskohtaisesti tarkasteltiin kysymykseen tulevien kiinteistöjen taloudelliset ja tekniset kysymykset.Koko ajan tuli vielä uuusia tarjouksia. Työryhmän jäsenet matkustivat paikanpäälle tutustumaan valmiisiin rakennuksiin. Näkymä Suomen teollisuuden tilasta oli aika masentava. Suomessa oli lama ja teollisuus rajussa muutosvaiheessa.

Lihatuotteiden kylmävarastot ja lämpimät banaanikypsyttämöt muuttuivat kirjavarastolle sopiviksi.

Jatkoselvityksessä oli mukana kuusi tarjousta: Puuvillatehtaiden myyntikonttorin Tampereelta, Porin puuvillan rakennus Porista, Hankkijan varasto- ja myymälärakennus Oulusta. Uusista ehdotuksista mukaan otettiin SOK:n lastulevytehtaan kiinteistö Vaajakoskella Jyväskylän maalaiskunnasta sekä Sähköliikkeiden Oy:n varasto- ja konttorirakennus Kuopion Kelloniemestä ja SOK:n keskusvarasto Kuopiosta. Näistä kuudesta SOK:n keskusvarasto Kuopion Päivärannassa katsottiin tarkoitukseen sopivimmaksi ja taloudellisesti edullisimmaksi.

Kun asia käsitelty Eduskunnan raha-asiainvaliokunnassa, opetusministeriö asetti 14.10.1987 varastokirjaston suunnittelutoimikunnan, jonka tehtävän oli huolehtia varastokirjaston perustamisen edellyttämästä suunnittelusta ja valmistelusta niin, että varastokirjasto voisi aloittaa toimintansa 1.9.1989. Puheenjohtajaksi kutsuttiin allekirjoittanut sijaintipaikkakunnalta ja Juhani Hakkarainen ja Keijo Perälä opetusministeriöstä jatkoivat tässäkin toimikunnassa, lisäksi kirjastojen edustajia erityyppisistä organiasatioista: kirjastonhoitaja Leena Pärssinen Helsingin yliopiston kirjastosta, keskuskirjastonhoitaja Helena Ruth Helsingin kaupunginkirjastosta, kirjastonhoitaja Siv Storå Åbo Akademista ja ylikirjastonhoitaja Eeva-Maija Tammekann Eduskunnan kirjastosta. Jäsenistä jatkuvuutta ja kokemusta edusti Eeva-Maija Tammekann, joka oli ollut jo ensimmäisessä varastokirjastoa esittäneessä toimikunnassa 1980. Ainoa päätoiminen henkilö oli suunnittelijaksi 1.1. 1988 palkattu kirjastonhoitaja Riitta Maajärvi.

Edessä oleva työ oli haasteellista mutta innostavaa. Tämä oli hanke, josta kirjastot olivat harvinaisen yksimielisiä ja jota oli odotettu. Pohjana olivat edellisen toimikunnan yksityiskohtaiset selvitykset ja suunnittelua jatkettiin tiiviissä yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Hallinnollin organisoinnin laadinnassa ja lakiesitysten valmistelussa Juhani Hakkaraisen mukanaolo oli ensi arvoisen tärkeää. Rakennusta ja saneerausta koskevia asioita koordinoi edelleen opetusministeriöstä käsin Aimo Murtomäki. Toimikunnan kirjastoedustajien kanssa alettiin laatia tarkempia suunnitelmia kirjaston toiminnaksi sekä miettiä, minkä tyyppistä henkilökuntaa, kalustoa ja laitteita tarvittaisiin sekä sekä yhteistyötä luovuttajakirjastojen kanssa.

Uuden kirjaston sijaintipaikkakunnan piti olla varma, mutta vielä sattui pieni viivytys. Tampereen kaupunki oli koko ajan ollut erittäin aktiivinen varastokirjaston saamiseksi ja niinpä se teki vielä vielä yhden uuden tarjouksen marraskuussa 1987 tyhjilleen jääneestä Lokomon kiinteistöstä, suunnittelu-toimikunnan jo aloitettua toimintansa! Tampereella sattui olemaan syksyllä 1987 tieteellisten kirjastojen johtajien kokous, jonka asialistalla oli myös varastokirjastoasia. Apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonperä esitteli kokousväelle Tampereen uutta ehdotusta. Suunnittelutoimikunta kävi tutustumassa Lokomon veturitehtaan rakennukseen ja siitä tehtiin samanlaiset vertailut kuin muistakin tarjouksista. Kirjastoväki jäi jännittämään, kumpi voittaa, Kuopio vai Tampere.

Mikä sitten ratkaisi asian Kuopion hyväksi? Lyhyesti sanottuna se oli SOK:n isännöitsijä Matti Toivanen. Hänen tehtävänään oli kaupata Kuopion Päivärannassa toimintansa lopettanen SOK:n keskusvaraston rakennus. Matti Toivanen oli sitkeä neuvottelija ja hyvä kauppamies ja kävi neuvotteluja suoraan opetusministeriön rakennuspäällikön Aimo Murtomäen kanssa, ilman kaupungin osallisuutta. Hän sai ministeriön vakuuttuneeksi keskusvaraston sopivuudesta Varastokirjaston tarkoituksiin ja neuvoteltua joustavat ehdot. Varastokirjasto oli aluksi tiloissa vuokralaisena, mutta tilojen valmistuttua ne siirtyisivät opetusministeriön omistukseen. Sopimuksen mukaan vuokranantaja suorittaa saneeraustyön. Niinpä SOK:n rakennustoimisto hoiti varaston purkutyön ja sen saneerauksen varastokirjastolle sopivaksi. Lihatuotteiden kylmävarastot ja lämpimät banaanikypsyttämöt muuttuivat kirjavarastolle sopiviksi. Matti Toivaselle kuuluvat suuret kiitokset! Hänen ansiotaan on, että Varastokirjasto sijoitettiin juuri Kuopioon.

Kevään 1988 työllisti hyllyjen valinta. Kyseessä oli Suomen siihen asti suurin hyllykauppa, 28 000 m kirjahyllyjä, pääasiassa liukuhyllyjä. Sen arvioitiin olevan viiden ensimmäisen vuoden tarve. Valmiita esimerkkejä hyllyratkaisuista ja toiminnasta etsittiin kotimaasta ja ulkomailta. British Libraryn Document Supply Centre Bosto Spassa oli toiminnaltaan lähinnä meille ajateltua mallia. Hyllytoimittajaksi valittiin Lundia.

Kirjastoilta tiedusteltiin, minkä verran ne olisivat valmiit siirtämään aineistoa heti ensimmäisenä toimintavuonna. Ensimmäisistä lähetyksistä sovittiin Helsingin ja Jyväskylän yliopiston, Lääketieteellisen keskuskirjaston ja Teknillisen korkeakoulun kirjaston kanssa. Suunnittelutoimikunnan oli laadittava myös tulo- ja menoarvioesitys ensimmäistä toimintavuotta varten sekä ehdotus viroiksi, joita arvioitiin tarvittavan n. 20. Esitykseen varattiin varoja myös luovuttajakirjastoja varten siirtojen mahdollistamiseksi. Tavoitteena oli poistaa aineistojen karsinnan esteitä ja hyvä palvelukyky.

Varastokirjasto perustettiin virallisesti 1.3.1989 ja saneeratun rakennuksen harjannostajaisia vietettiin 11.5. rakennuttajien ja rakennusporukan kanssa asiaankuuluvasti hernesopan ja oluen kanssa. 4½ vuoden suunnittelutyö oli päättynyt. Idea yhteisestä varastokirjastosta oli toteutunut.

Seurasin toiminnan käynnistymistä johtokunnasta käsin. Ensimmäiseen johtokuntaan nimettiin puheenjohtajaksi ylitarkastaja Juhani Hakkarainen ja jäseniksi kirjastojen edustajia. Ensimmäinen tehtävä oli valita henkilökunta, että varsinainen toiminta voitiin alkaa. Kirjaston ensimmäinen viranhaltija on osastosihteeri Arja Kankkunen, joka aloitti työnsä 1.4.1989 hakupapereiden selvittämisellä. Johtajan virkaan oli 9 hakijaa, joista ensimmäiseksi johtajaksi valittiin kirjastonhoitaja Annu Jylhä-Pyykönen, joka aloitti työnsä 1.5.1989. Toimistopäällikkö Mirja Vepsäläinen aloitti 1.7. ja kirjastonhoitaja Liisa Björqvist ja kirjastosihteerit Mirja Himanen, Marja Oksa ja Tommi Salakka sekä virastomestari Risto Juvonen tulivat joukkoon elokuussa 1989. Ruuhka-apua lähetysten purkamiseen saatiin palkattua mm. entisistä SOK:n keskusvaraston työntekijöistä ja työllistetyistä, tehtävät vakinaistettiin myöhemmin.
Edellämainitulla joukolla alettiin 1.9.1989 alkaen, toimeksiannon mukaan, ottaa vastaan aineistoa rekkakuormittain muista kirjastoista ja käynnistää luettelointijärjestelmää VTLS. Aineistoa tuli huomattavasti enemmän kuin ehdittiin käsitellä, syksyn 89 aikana aineistoa tuli n. 6000 hm.
Jo purku- ja lajittelytyö oli valtava. Varaston hyllyttämättömään osaan kertyi väistämättä melkein kattoon ulottuvia kasoja avaamattomia lähetyksiä, vähäinen henkilökunta ei pysynyt samassa tahdissa saapuvien lähetysten kanssa. Ruuhkat saatiin purettua vasta 2000-luvulla. Lähettäjäkirjastoissa vapautui kuitenkin heti tilaa.

Varastokirjasto perustettiin virallisesti 1.3.1989 ja saneeratun rakennuksen harjannostajaisia vietettiin 11.5.

Ensimmäinen Vaari-tietokantaan luetteloitu teos oli valittu tarkkaan. Se oli Ruotsissa 1948 painettu Kalevala, jossa oli Axel Gallén-Kallelan kuvitus. Sen luetteloi kirjastonhoitaja Liisa Björqvist 23.10 1989.

Henkilökuntaa saatiin seuraavina vuosina lisää ja Vaari-tietokanta kasvoi. Varastokirjaston ansiota on, että suuri määrä aikaisemmin kirjastoissa luetteloimattomina lojuneita julkaisuja tuotiin näkyviin ja käyttäjien tietoon.

Aineistoa voitiin välittää tarvitsijoiden käyttöön vuodesta 1990 alkaen, jolloin aineistopyyntöjä tuli 133 kpl, seuraavana vuonna jo 1089 kpl, Pieniä määriä verrattuna siihen, että Varastokirjasto on nyt suurin kaukopalvelukirjasto Suomessa.

Varastokirjaston vihkiäisiä vietettiin 26.3.1990. Maailman ensimmäinen tieteellisten ja yleisten kirjastojen yhteinen, valtakunnallinen varastokirjasto oli syntynyt. Ministeri Christoffer Taxell avasi kirjaston kaikkien tarvitsijoiden käyttöön. Hän lausui avaussanoissaan: Varastokirjasto on ainutlaatuinen myös kansainvälisessä katsannossa. Yhtä pitkällevietyä kansallista yritystä kirjastojen kokoelmaongelmien ratkaisemiseksi ei ole muualla tehty.

Varastokirjasto idea elää. Varastokirjasto herätti välittömästi vastakaikua muissa maissa, kaikilla oli sama ongelma. Jo suunnitteluvaiheessa Kuopiossa vieraili Monsier Dupui Pariisista. Kansainvälisten kokousten ja vierailujen kautta varastokirjastoidea jatkaa leviämistään maailmalla. Siitä kuulette seuraavassa, edellisen johtajan Pentti Vattulaisen puheenvuorossa. Hän on ajanut varastokirjaston ideaa niin menestyksekkäästi, että Varastokirjastoasiaa käsittelevät kansainväliset konferenssit on nimetty Kuopio konferensseiksi tapahtuivatpa ne missä maassa tahansa.

Riitta Huuhtanen

 

<< edellinen artikkeli seuraava artikkeli >>