Varastokirjaston johtokunnan jäsenen mietteitä

Minna Abrahamsson-Sipponen Oulun yliopiston kirjaston johtaja, Varastokirjaston johtokunnan varapj.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen nimitti uusia Varastokirjaston johtokunnan jäseniä vuoden 2016 alussa. Olin yksi nimitetyistä, lisäksi tuli johtokunnan varapuheenjohtajan tehtävä. Johtokunnan kokoonpano vaihtui osittain; kaikki kirjastosektorit ovat edustettuina Varastokirjaston johtokunnassa ja osa jäsenistä oli erovuoroisia. Johtokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat Suomen yliopistokirjastojen neuvoston esittämiä jäseniä.

Olin tuossa vaiheessa hyvin tuore yliopistokirjaston johtaja, sillä olin aloittanut Oulun yliopiston kirjaston johtajana elokuussa 2015. En ollut vuosiin ollut tekemisissä Varastokirjaston kanssa, koska työskentelin yli kymmenen vuoden pätkän yksityisellä sektorilla ja myös pari vuotta yrittäjänä. Varastokirjastohan on kirjastojen kirjasto. Toki kirjaston asiakkaana olisin voinut tilata tietoaineistoja Varastokirjastosta myös edellisissä tehtävissäni. Edes kiire ei olisi ollut selitteenä käyttämättömyydelle, sillä tietoaineisto välittyy hyvin nopeasti Varastokirjastosta, varsinkin jos se on sähköisessä muodossa. Varastokirjasto on kirjastojen kokoelmien jatke. Olen myös kuullut, että kirjaston asiakkaat välillä yllättyvät tiedosta että Varastokirjastosta tietoaineiston tilaaminen on maksutonta. Oulun yliopiston kirjaston OULA-FINNA asiakaskäyttöliittymässä etusivulla on kerrottu tästä mahdollisuudesta. Tilastojen valossa yhteis- tai kaukolainaus Varastokirjastosta on kotimaisen kysynnän osalta kasvanut tasaisesti viiden viimeisen vuoden aikana. (Tieteellisten kirjastojen tilastotietokanta)

Johtokunnan jäseneksi ja varapuheenjohtajaksi valitseminen tarkoitti kohdallani sitä, että ensimmäiseksi minun täytyi päivittää tietojani Varastokirjastosta. Kuulin eri tahoilta, että Varastokirjasto oli viime aikoina purkanut urakalla suurta aineistomäärää, jota oli tullut valtavasti tuolloin yhtä aikaa kokoelmiaan karsivilta yliopistokirjastoilta. Tiesin heti, että yksi iso karsija aivan hiljattain oli ollut oma yliopistokirjastomme, joka tiivisti tilojaan ja kokoelmiaan luopumalla isosta erillisestä luonnontieteiden ja tekniikan kokoelmia sisältävästä kirjastoyksiköstään. Kokoelmia piti siirrellä ja tiivistää sekä vähän käytettyä tai käyttämätöntä aineistoa karsia pois. Tietoaineiston Varastokirjastoon toimittaminen – jos kyseistä tietoaineistoa ei siellä jo ole – huojentaa varmasti isoista karsinnoista tunnontuskia kokevien kirjastoammattilaisten mieltä. Tieto tai näkemys ei katoa kokonaan, vaikka se oman kirjaston kokoelmista poistetaankin.

Varastokirjaston perustaminen Suomeen aikanaan on osoittautunut onnistuneeksi hankkeeksi. Varastokirjasto on mahdollistanut esimerkiksi meille yliopistokirjastoille kokoelmien hallitun karsimisen ja/tai keskittymisen oman yliopistoyhteisön tieteenalojen tietoaineistojen hankintaan sekä kokoelmatilan vapauttamisen uusiin tarkoituksiin, kuten opiskelutiloiksi. Tämä taustatyö ei välttämättä hahmotu niin selvästi loppuasiakkaalle. Jos ei olisi varastokirjastoa, kirjat ja lehdet päätyisivät todennäköisimmin paperinkeräykseen. Kotimaisen tietoaineiston säilyminen on varmistettu lailla vapaakappaletoiminnasta (laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä 1433/2007). Varastokirjaston fokus ei ole sama, mutta silti Varastokirjastokin on yksi huoltovarmuuden osatekijä; tieteellisen tietoaineiston hankintaan on käytetty sievoisia summia rahaa kirjastojen budjeteista, investoinnit eivät valu hukkaan kaikilta osin Varastokirjaston ansiosta. Yliopistotutkimuksessa ja innovaatioiden luomisessa tarvitaan aika ajoin myös vanhempaa tieto- tai kulttuuriaineistoa, ei pelkästään uusinta uutta. Korkeakoulukirjastot kamppailevat kasvavien tilakustannusten kanssa, siksi vanhan tai vanhenevan tietoaineiston säilyttäminen ei ole aina edes mahdollista.

Olin kuullut jo ennen valintaani johtokuntaan siitä, että Varastokirjastoa ollaan yhdistämässä Kansalliskirjastoon hallituksen Virsu-hankkeen linjausten mukaan. Kansalliskirjastoon yhdistämisen yhtenä seurauksena tai edellytyksenä on esitetty Varastokirjaston siirtämistä Kuopiosta Mikkeliin, koska Kansalliskirjastolla on jo Mikkelissä toimintaa (Digitointikeskus), joka toisi synergiaetuja näiden toimintojen läheisyydestä. Nähtyäni nyt jo useammankin kerran Varastokirjaston valtaisat kokoelmat, (yli 3,5 miljoonaa säilytysyksikköä painettuja kirjoja ja kausijulkaisuja eli lehtiä v. 2016 tilaston mukaan) on hyvin haastavaa nähdä siirto-operaatiota kokonaistaloudellisesti kannattavana hankkeena. Fyysisen kokoelman siirto olisi suuri ponnistus. Helsingin yliopiston ja Kansalliskirjaston tilastrategiset linjaukset lähiaikoina kuitenkin ratkaisevat sen lähdetäänkö Suomessa näin suureen siirtohankkeeseen.

Tulevaisuuden ennustaminen muuttuu koko ajan haastavammaksi. Digitalisaation, robotiikan ja keinoälyn kehittyessä kovaa vauhtia on useita mahdollisia tulevaisuuksia esimerkiksi painetun tietoaineiston suhteen; hyvät ja ei niin hyvät skenaariot ovat mahdollisia. Tärkeää olisi että kulttuuriperintö ja aikojen saatossa rakentunut ihmisen tuottama tietämys pystytään säilyttämään ja sitä pystytään käyttämään tulevaisuudessa – myös nykykulttuuri, jonka säilymisestä olemme välillä ehkä välinpitämättömiä tai liian luottavaisia. Onko Varastokirjasto tulevaisuudessa edelleen kirjastojen kirjasto vai palveleeko tulevaisuuden Varastokirjasto suoraan loppuasiakkaita?

Minna Abrahamsson-Sipponen
Oulun yliopiston kirjaston johtaja, Varastokirjaston johtokunnan varapj.

 seuraava artikkeli >>