30-vuotta varastokirjastolaisena

Kolmella varastokirjaston työntekijälle tuli vuonna 2019 täyteen 30-vuotinen työura valtion ja Varastokirjaston palveluksessa. Tasavallan presidentti myönsi 29.11.2019 valtion virka-ansiomerkit kolmelle pitkän virkauran tehneelle varastokirjastolaiselle: Aki Ropposelle, Tommi Salakalle sekä Tuula Salakalle.

Valtion virka-ansiomerkki annetaan tunnustukseksi valtion hyväksi sen virassa suoritetusta pitkäaikaisesta palveluksesta. Virka-ansiomerkin myöntää tasavallan presidentti. Virka-ansiomerkistä säädetään asetuksessa valtion virka-ansiomerkistä (166/1961). Edellytyksenä valtion virka-ansiomerkin saamiselle on, että henkilö on ollut vähintään 30 vuotta valtion palveluksessa.

Vuonna 2019 presidentti myönsi virka-ansiomerkin 1 233 virkamiehelle.

Virka-ansiomerkit omistuskirjoineen luovutettiin Akille, Tommille ja Tuulalle vuoden 2020 alussa Varastokirjaston johtokunnan ja henkilökunnan yhteisessä juhlatilaisuudessa.

30-vuoteen on mahtunut jos jonkinmoista sattumusta ja tapahtumaa, joista meille enemmän kertovat Tuula, Aki ja Tommi:

Miten ja miksi päädyit 30-vuotta sitten varastokirjastolaiseksi?

Vuonna 2019 myös Varastokirjasto täytti 30-vuotta. Aloitit siis työsi uuden kirjaston ja kirjastokonseptin alkumetreillä. Millaista oli työskennellä aloittelevassa kirjastossa? Miten kaikki alkoi, toiminta lähti käyntiin ja prosessit muotoutuivat?

Mitkä olivat ensimmäiset työtehtäväsi ja mitä teet tällä hetkellä?

 

Miten Varastokirjastotyö on muuttunut vai onko muuttunut 30 vuoden kuluessa? Mitkä vaiheet/muutokset ovat erityisesti jääneet mieleesi?

Mikä on saanut sinut viihtymään Varastokirjastossa 30 –vuotta?

Mieleenpainuvimmat muistosi ja hetkesi vuosien varrelta? (esim. yhteiset retket/matkat, juhlat, illanvietot, sattumukset jne…)

Terveisesi lukijoille?

Virastomestari Aki Ropponen

Tulin Suomeen kesällä 1989 työttömänä YK:n rauhanturvaajana ja töiden etsiminen alkoi.  Tiesin, että Varastokirjasto on saatu Kuopioon. Minulla oli oikeastaan jo uusi työ valmiina, mutta päätin yrittää myös Varastokirjastoon, jonne sitten haastattelun jälkeen Annu Jylhä-Pyykönen minut hyväksyi, vaikka en ollut kirjastoammattilainen. Niinpä tuttu talo ja sopiva sijainti vaikuttivat siihen, että minusta tuli varastokirjastolainen.

Alussa kaikki oli minulle ”hepreaa”. Vilahteli outoja sanoja kuten mono, kausi, lirppu, signum ja niin edelleen. Sain kuitenkin hyvää oppia kirjastokonkareilta. Ensimmäisestä saapuneesta lähetyksestä lähtien aloin työskennellä kausijulkaisujen parissa. Alussahan meillä ei ollut juurikaan minkäänlaista esimerkkiä tällaisen laitoksen toiminnasta ja täytyi vain oppia erehdyksien kautta. Olihan meillä sentään kausijulkaisujen käsittelyn apuna NOSP-mikrokortit sekä lukulaite, joka oli kovassa käytössä. Käytännöt muotoutuivat työtä tehdessä ja kehittyivät toimivampaan suuntaan ja tyhjät hyllyt alkoivat täyttyä.

Tulin Varastokirjastoon virastomestarin virkaan, mutta oikeastaan en ole niitä töitä tehnyt. Kun toiminta alkoi käynnistyä ja kirjalähetyksiä alkoi tulla minä jotenkin vain taivuin kausijulkaisuihin ja pääsääntöisesti olen nyt 30 vuotta tehnyt hommia kausijulkaisujen käsittelyssä ja luetteloinnissa.

30 vuotta on pitkä aika ja paljon on muuttunut vuosien varrella. Mielestäni ensimmäinen suuri muutos oli Internet ja sen mahdollisuudet. Tämä on kääntänyt kirjastotyön yhä enemmän globaaliksi erilaisten työtä auttavien hakutietokantojen käytön myötä. Yhteistietokanta Linda ja nykyään Melinda on helpottanut ja sujuvoittanut työn tekemistä. 30 vuoden aikana kolme eri kirjasto-ohjelmaa (VTLS, Voyager, Koha) sekä BookWhere poimintaluettelointi ovat myös muuttaneet paljon käytänteitä parempaan suuntaan.  Nykyään on tarjolla valtava määrä informaatiota, enkä voi kuvitella miten tulimme toimeen 30 vuotta sitten muutamalla kirjekuorellisella mikrokortteja.

Paljon on 30 vuoden aikana tapahtunut. Kaikista niistä on jäänyt hyviä muistoja, mutta voisin mainita erään henkilökuntamatkan, joka on jäänyt mieleeni.  Minä vanha ilmailuhullu ja matkamme Petroskoihin.  Petroskoista tehty vierailu Kizhin saarelle sipulikirkkoja katsomaan helikopterilla. Onhan siinä yhtälöä kerrakseen, kun Varastokirjaston kirjastotädit ja -sedät  kiertää  Karjalassa ympyrää puisten sipulikirkkojen yläpuolella ikälopussa kuluneessa rämisevässä venäläisessä MI-8 helikopterissa istuinten käsinojia puristaen.

Yhdessä kirjakärryssä teksti ”KIRJA ON LUKEMISEN PARAS KÄYTTÖLIITTYMÄ” ja toisessa kärryssä Celian tarra ”LUKEMINEN BEST”. Koronakaranteenin jälkeen kirjastoon! Lainatkaa, lukekaa.

Hyvää kesää!

Kirjastosihteeri Tommi Salakka

Varastokirjasto aloitti toimintansa Kuopiossa ja haki henkilökuntaa. Olin Kuopion pääkirjaston lainausosaston vastaavana virkailijana. Toiminta oli siellä ajoittain hyvin stressaavaa. Vakinaisen henkilökunnan ydinryhmä toimi tiiminä hienosti, mutta kolmen kuukauden välein vaihtuvat tilapäiset, jatkuvasti koulutettavat henkilöt toivat siihen lisäpainetta. Myös säännöllinen päivätyö ilman lauantaivuoroja oli alkanut merkillisesti houkutella.

Pioneerivaihe oli hyvin kiehtovaa. Pienessä työryhmässä jouduimme miettimään koko prosessin kaikki vaiheet. Tavoite oli tehdä toiminnoista niin sujuvaa kuin mahdollista. Kaikki saivat ja uskalsivat tehdä ehdotuksia ja aloitteita. Aivan alussa meidän toimistotiloja vasta remontoitiin. Meille oli erotettu pieni nurkkaus naapurifirman avokonttorista. Vaikka en sellaisista juuri pidä, niin tuossa ideointivaiheessa se toimi oikeastaan hyvin, kun ongelmia selviteltiin ja havaintoja pystyi nopeasti jakamaan. Lisäksi kirjastonjohtaja Annu Jylhä-Pyykönen oli aivan erinomaisen innostava johtaja.

Ensin perehdyimme luetteloinnissa luettelointisääntöihin kirjastonhoitaja Liisa Björkqvistin rautaisessa mutta lempeässä ohjauksessa. Hän tuli yliopiston kirjastosta ja pitkän linjan luetteloijana hallitsi säännöt. Luetteloinnissa piti etsiä meidän tasolle sopiva tarkkuus ja muistaa samalla nopean käsittelyn vaatimus. Liisan kokemus ja näkemys keskeisistä asioista auttoivat silloin ratkaisevasti asiaa.

Työtehtäviin kuului alussa kaikenlaista muutakin, esimerkiksi tietokoneiden ja printtereiden asennusta ja niiden säätöä. Atk-tekniikka oli siihen aikaan alkeellista nykyiseen verrattuna. Joskus se tuskastutti, kun se vaati tällaiselta atk-ummikolta melkoista kokeilua ennen kuin hommat alkoivat yhtään sujua. Toisaalta sitten sai myös onnistumisen elämyksiä, kun esimerkiksi sai tulostettua viivakoodinlukijalle VTLS:n luettelointikomentoja koodi 39:llä luettelointia nopeuttamaan. Työkoneet olivat todella päätteitä, eivät tietokoneita.

Nykyään luetteloin edelleen, kirjoja enimmäkseen. Tutkimme myös parhaillaan uuden makro-ohjelman käyttöä. Luetteloinnissa on muutamia rutiininomaisia työvaiheita, jotka olisi hyvä saada automatisoitua edes osittain. Saimme uudet työkoneet Valtorilta, ja käytössä ollut MacroExpress olisi pitänyt päivittää Windows 10 –versioon. Nyt kokeilemme ensin mihin testattavaksi otettu ilmaisohjelma Pulover oikein taipuu.

Varastokirjaston töiden periaatteet ovat edelleen samat. Saapuva aineisto liitetään kokoelmaan ja tarvittaessa luetteloidaan. Kaukopalvelu lähettää sitten kysytyn aineiston käyttäjille. Suurin muutos on minusta käytettävässä tekniikassa. Kaukopalvelussa ei enää oteta valokopioita artikkeleista kuten alussa teimme. Nyt ne skannataan ja toimitetaan sähköisesti. Luetteloinnissa säännöt ovat muuttuneet muutamaan kertaan ja tietueiden taso on osittain niiden takia noussut. Viimeisin muutos, RDA:n mukaiseen luettelointiin siirtyminen olisi ollut melkoisesti tuskallisempaa, jos meillä ei olisi nykyään niin hyviä apuvälineitä. Paljon aineistoa voidaan kopioida suoraan Melindasta, suomalaisesta yhteisluettelosta tai BookWherestä, jossa on kattavasti ulkomaisten kirjastojen kokoelmaluetteloja. Luetteloinnissa työ on entistä enemmän tietueiden tarkastamista, niiden täydentämistä ja virheiden korjaamista.

Minulle tämä on ollut ihanteellinen työpaikka. SLK:n kirjastolinja antoi työhön hyvät valmiudet. Lisäksi pienessä virastossa saa joskus osallistua muihinkin tehtäviin osaamisen perusteella. Käsiteltävä materiaali on erinomaisen vaihtelevaa, tuleehan sitä kaikista mahdollisista kirjastoista ja tietopalveluista. Ergonomiasta ja jaksamisesta pidetään kirjastossa korostetusti huolta. Perheasioista johtuvat poissaolot ja poikkeusjärjestelyt onnistuvat joustavasti eikä työasioita kovinkaan usein tarvitse murehtia vapaa-ajalla. Hyvät työkaverit auttavat jaksamaan, kun pitää joskus lähteä neuvoa kysymään tai muuten vain päätään tuulettamaan.

30 vuoteen mahtuu paljon tapahtumia, läksiäisiä, synttäreitä, laajennusosien vihkiäisiä. Niistä muodostuu kuin pitkä räsymatto. Sen kun leväyttää auki niin siinä on kaikenlaisia värejä. Tummien sävyjen rinnalla vaaleat loistavat sitäkin kirkkaammin. Kaikista mieleenpainuvin on taatusti Varastokirjaston mahdollisesta yhdistymisestä Kansalliskirjastoon parhaillaan käytävä vääntö, joka alkoi 2017. Siinä on saanut käyttää aivan kaiken kokemuksensa ja luovuutensa, kun olemme yrittäneet vakuuttaa vastapuolelle, että tuo yhdistyminen ja muutto ei niin kovin onnistunut ajatus kaikkien mielestä ole. Kun asiasta annettuja lausuntoja luki niin ilahdutti, että niin monet muutkin kantoivat huolta meidän tulevaisuudesta. Se osoittaa, että Varastokirjasto on merkittävä tekijä kirjastokentässä ja toimintamme koetaan tärkeäksi.

Antti Tuuri käsikirjoitti yhdessä Joona Tenan kanssa tv-sarjan antikvariaateista. Siinä kirjakaupasta irtisanottu ja Antikvariaatti Kivi & Kilven omistajaksi joutunut Veijo Valenius (Taneli Mäkelä) totesi jotakin sen suuntaista, että kyllä antikvariaattiala on sitten hienoa. Monet meistä jotka kutsumuksesta tai sattumasta olemme ajautuneet kirjastoihin tiedämme, että niin hienoja paikkoja kuin antikvariaatit ovatkin, niin ne ovat se toiseksi hienoin ala. Sillä eihän hyvä kirja mihinkään kuole, vaikka itse Kai Ekholm latelee lehdessä madonlukuja lukemalla saatua sivistystä kohtaan, kun vallitseva todellisuus on tätä ”digitalisaation Suurta Harmautta”.

Kirjastosihteeri Tuula Salakka

Ennen Varastokirjastoa olin saanut työkokemusta kirjastoalalta parista kunnankirjastosta, erikoiskirjastosta ja viimeisimpänä Kuopion kaupunginkirjastosta. Kun Kuopio onnistui saamaan valtakunnallisen Varastokirjaston, ajattelin, että nyt olisi hyvä tilaisuus kokeilla uudenlaisessa kirjastossa. Niinpä hain Varastokirjastoon ja sillä tiellä ollaan vielä 30 vuoden jälkeen.

Oli mielenkiintoista aloittaa ihan kirjaston alkumetreillä, kun mitään ei ollut valmiina ja kaikki toiminnot ja tilat piti suunnitella alusta alkaen. Hyllyjä oli asennettu yhteen saliin, mutta ne ammottivat tyhjinä. Sen sijaan kirjalähetyksiä alkoi tulla tiuhaan tahtiin ja varastohalli täyttyi uhkaavasti kirjapaketeista. Pian aloitettiin luetteloijien koulutus ja kohta hyllyt alkoivatkin täyttyä metri metriltä. Kun kaikki oli uutta, käytäntö opetti ja prosesseja ja työtapoja muutettiin toimivammiksi tarpeen mukaan.

Aloitin luetteloinnissa monojen ja kausijulkaisujen parissa ja luetteloitavaa kyllä riitti. Lisäksi kahden hengen voimin käynnisteltiin kaukopalvelua. Lainaus ei tietenkään alussa ollut vilkasta, mutta kasvoi kokoelman karttuessa. Ajan mittaan kaukopalvelu siirtyi kahden hengen työhuoneesta omaan kaukopalveluosastoon. Tällä hetkellä luetteloin monografioita.

Kun aloitimme luettelointityön, luettelointi tapahtui omassa Vaari-tietokannassa eli kaikki luetteloitiin alusta alkaen itse. Myöhemmin tuli mukaan Linda-yhteistietokanta. Aluksi luettelointi tapahtui edelleen Vaarissa ja tiedot siirrettiin Lindaan eräajona. Iso muutos tapahtui, kun aloitimme luetteloida Lindassa ja myös kopioida Lindan tietueita Vaariin. Ajan mittaan tuli mukaan kansainvälinen Bookwhere-tietokanta. Luettelointi helpottui, kun kaikkea ei tarvinnut enää luetteloida itse ja apuneuvojakin alkoi olla enemmän. Linda kasvoi ja jossakin vaiheessa Linda muuttui Melindaksi. Vuosien mittaan ovat mm. luettelointiohjelmat ja formaatit muuttuneet moneen kertaan ja käytännötkin muuttuneet tarpeen mukaan. Alussa kaukopalvelu oli hiljaista. Tilaukset tulivat postissa, faxilla ja puhelimessa. Kopiokoneella kopioitiin jäljenteitä. Lainaus kasvoi ja sähköpostitilaukset syrjäyttivät perinteisen postin ja pdf-tiedostot valokopiot.

On ollut mahtavaa nähdä Varastokirjaston 30-vuotinen kehityskaari. Työtilana Varastokirjasto on ollut viihtyisä ja plussana on ollut päivätyö ja liukuva työaika. Oman mielenkiinnon työhön on tuonut todella vaihteleva ja monikielinen aineisto. Työkaverit ovat olleet mukavia ja aikamoinen joukko heitä onkin tässä 30-vuoden aikana talossa työskennellyt. Lisäsuolan on tuonut vuosien mittaan järjestetyt mukavat juhlat, matkat, virkistysiltapäivät…

Ehkä juhlavin ja yksi mieleenpainuvimmista tilaisuuksista on ollut Varastokirjaston vihkiäiset. Siinä konkretisoitui, että Suomessa on nyt tällainen maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen laitos ja me aloittavana henkilökuntana olemme luotsaamassa sitä alkuun.

Kiitos kirjastot, kun olette kulkeneet mukana kaikki nämä vuodet ja hyvää kesäaikaa kaikille!

<< edellinen artikkeli  seuraava artikkeli >>