Allan Saratie: Hyvää suomea – oikeakielisyysohjeita

Some- eikun suomenkieltä

saratie”Jokainen huolimaton kynänjälki, jokainen yksityinen sana tai pilkkuvirhekin ovat rikkaruohoja, jotka on mahdollisimman vähiin kitkettävä ihaillun ja sointuisan suomen kielen vainioilta.”

Saratie, Allan.
Hyvää suomea : oikeakielisyyskirjoitelmia ja -ohjeita / Allan Saratie.
Helsinki : Otava, 1917. 128 s.

Sadan vuoden jälkeenkin lainaus on ajankohtainen, kun törmää päivittäin julkaisuissa, netissä, TV:ssä ja sanomalehdissä kirjoitusvirheisiin ja muihin mielenkiintoisiin kielellisiin ilmaisuihin. Lieneekö ammatista johtuvaa, kun teksteistä löytää virheitä ja niihin kiinnittää huomiota. Kirjastossa varsinkin luetteloijilla on oltava tai ainakin kehittyy ”pilkunviilaajan” ominaisuudet. Tietueiden on oltava virheettömiä, jotta asiakkaat löytävät aineiston järjestelmistä.

Allan Saratien kirjallinen ilmaisu on sen verran railakasta, että vastaa tänä päivänä somessa käytävää keskustelua tai ainakin aloittaisi sen.

”Valitettavasti meillä ei arvonimi professori, tohtori, lehtori anna vähääkään takeita oman kielen kunnollisesta taitamisesta, vaikka sitä näin alhaalta katsoen odottaisi.”

”Varsinkin vanhemmat oppikoulujen opettajat laskevat usein ohjat höltymään, eivät taida itse kunnollista kieltä ja yhtä vähän vaativat sitä oppilailtaan.”

”Erityisen suuri vaikutus on laki- ja virkamiehillä ympäristönsä kielenkäyttöön, mutta he paljon käyttävät vaikutusvaltaansa väärin, s. o. viljelemällä asiakirjoissaan virheellistä ja huonoa kieltä.”

”Mutta sanomalehtikielen kehnouteen on paljon syytä myös toimittajain välinpitämättömyydessä ja alhaisessa sivistystasossa.”

”Oikeakielisyyden harrastajina olisi kirjain kustantajilla suurempi merkitys kuin millään muulla niin rajoitetulla piirillä. – – Mutta miten paljon kieleltään kehnoasuista kirjallisuutta vielä ilmestyykään arvokkaimpienkin kustantajain myötävaikutuksella. – – Kieleltään törkeäasuisen painotuotteen laskeminen julkisuuteen on rikos omaa kansaa kohtaan.”

Allan Saratiestä ei paljon tiedetä. Oppaansa esipuheessa hän kertoo , että ”tämä kyhäelmä on syntynyt kiireisen sanomalehtityön ja monien muiden puuhain ohessa, ja amatööriyrityksenä sitä on arvosteltava”. Hän oli siis sanomalehtimies, eikä varsinaisesti kielimies. Ehkäpä siitä syystä hänen opastaan ei huomioitu lainkaan varsinaisissa ”kielipiireissä”?

Enemmän aiheesta Kielikellon sivuilla.

Kaija Kirjavainen